Niinhän siinä kävi että minun vauva oppi jo seisomaan, enkä ollu edes kotona.
En halua enää lähteä koskaan mihinkään.
Tänään lähden kyllä käymään yksin kaverilla,
saapa nähdä mitä se silläaikaa oppii.
Tiä vaikka kävelis ku tulen takaisin.
On se jännä miten nopeaa pieni ihminen kehittyy.
Kolinaa ja kopsetta kuuluu nyt ympäri asuntoa ku ei vaan pysy perässä.
Mutta kai se on ihan normaalia ettei kokoajan vieressä ole
vahtimassa että ei vain satu mitää?
(Vaikkakin olen kameran kanssa kokoajan perässä.)
 |
Käsityöt etenee aika hitaanlaisesti, eilen pitkästä aikaa otin virkkuuhommat laatikosta esiin. Kerkesinki tehdä yhden pääkallorivin, kyllä siitä hyvä tulee.
Lumet lähti taas, vettä sataa ja syksy tuli takaisin. Pimeisiin ja synkkiin iltoihin löyty tiimarista pari tuikkukippoa. Aivan ihania. Harvemmin olen mikään tuikkukuppien ystävä, aina vain tiellä pyörii ku pitäis saada laskettua postit pöydälle. Mutta näitä en voinut vastustaa.
Onko huomenna taas perjantai? Täh? Viikot menee kyllä
niin hujauksessa.
Nyt touhuilemaan, heissan!
-Tinde-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti