Ajatuksia

Minulta usein kysytään ”No, miltä se tuntuu olla äiti?”. Useimmiten sanon vain ”Ihan kivalta.”, vaikka haluaisin vastata näin:

AIVAN MAHTAVALTA! Joka aamu herään väsyneenä, mutta silti onnellisena koska joka aamu saan rakastua uudelleen ja tuntea perhoset vatsanpohjassani. Joka aamu nostaessani häntä sängystä saan ihanan hymyn, joka kertoo kuinka paljon hän rakastaa minua. Joka päivä sanon hänelle ne sanat ”Rakastan sinua”. Joka päivä saan tuntea ylpeyttä, iloa, lämpöä, rohkeutta ja itsevarmuutta. Nostan hänet syliini, katson häntä silmiin ja kuuntelen mitä hänellä on minulle asiaa. Hän kertoo minulle kuinka hän nukkui hieman huonosti koska en ollut muistanut sanoa hänelle illalla ”hyvää yötä”. Pyydän anteeksi ja lupaan tänä iltana muistaa toivottaa hänelle hyvän yön toivotuksen. Hän hymyilee ja tiedän taas saaneeni anteeksi pienen virheeni. Lasken hänet käsivarsilleni ja huokaisen tyytyväisenä ”voi kuinka ihana se on”. Voi kuinka se on ihana, niimpä. Aivan uskomattoman suloinen, söpö, aurinkoinen, ihmeellinen, täydellinen. Ja se on minun. Päivän leikit, ruat, unet, leikit, unet, ruat, kiukuttelut, kaikki menee taas hetkessä ja on taas ilta. Ihmettelen mitä kaikkea uutta taas olemme molemmat oppineet, minä äitinä hän pienenä ihmisenä. Otan hänet syliini kuten joka ilta, katson häntä silmiin, silitän pehmeää vaaleaa tukkaa ja pidän lupaukseni. ”Hyvää yötä rakas.”. Hän sulkee silmänsä ja nukahtaa. Nukkuva lapsi, etenkin oma lapsi, on niin kaunis.. taas rakastuin. <3